Lähiruokaa pilkkimällä

pe 24. helmikuuta 2017 09.39.00

Enontekiön Peltovuomassa asuvalle Veikko Veijolle pilkillä käynti on ollut pikkupojasta saakka tärkeä harrastus. Aikaisemmin rajavartiomestarina toimineen, nykyisen osapäivämetsästäjä-kalastajan ”pihapiiriin” sisältyy maastoja, jotka saattavat sijaita jopa yli sadan kilometrin päässä kotoa.

Pilkkionki kuuluu Veikon matkavarustukseen jo loka-marraskuussa ensimmäisillä riekkoansojen viritysreissuilla, mutta käytännössä miehen ensimmäiset kairaukset kalojen maailmaan tapahtuvat helmikuussa.

– Ennen sitä täällä on yleensä niin kylmää, että on melko haastavaa pitää avanto, siima ja itsensä sulana, Veikko Veijo toteaa. 

Vuoden ensimmäiset pilkkireissut suuntautuvat jokien syviin osiin, kuoppiin, joissa kalat talvehtivat. Saaliiksi tulee silloin pääasiassa taimenta ja harjusta.  Tällöin ei erämaassa vielä näy juuri muita pilkkijöitä, mutta kun kevättalvi etenee ja aurinko alkaa lämmittää, pohjoisen ihmiset lähtevät vapoineen liikkeelle.

– Erityisesti pääsiäisen seutuvilla jäällä kohtaavat sekä nykyiset paikkakuntalaiset että entiset enontekiöläiset, jotka ovat palanneet tutuille pilkkipaikoille lomailemaan. Mukana on niin vanhuksia kuin imeväisiä.

Rautu mielessä, mutta haukikin kelpaa

Kevään edistyessä Veikko Veijon pilkkimatkat pitenevät. Suuntana ovat Norjan rajan lähellä sijaitsevat tunturit, joiden syvissä järvissä asuu pilkkijän unelmasaalis, rautu.

– Sehän se on tavoitteena, vaikka raudun pyydystäminen vaatii aika paljon vaivaa. Palkaksi vaivasta voi saada kuitenkin hienon kokemuksen ja erittäin maukkaan aterian.

Vaikka Veikon silmissä kimaltaakin raudunkiilto, hän ei hyljeksi muita saaliskaloja.

– Myönnän, että en pidä esimerkiksi haukea ihan ykköskalana, mutta en silti väheksy sitä ruokakalana. Kyllä se mukaan lähtee ja ruoaksi käytetään, koska kaikki tuore kala on maukasta. Pääasiassa liikun rautu- ja taimenvesillä, mutta joskus on ihan mukava suunnata lähistölle onkimaan haukea ja ahventa.

Pilkkiminen antaa Veikko Veijolle paljon. Helmikuussa se on yksinäisen erämiehen puuhaa, joka voi nostaa esiin jopa filosofisia ajatuksia. Maalis-huhtikuussa kalareissuilla on mukana sukulaisia ja tuttavia, jolloin pilkkiminen on paljolti myös sosiaalista toimintaa, kun taas loppukeväästä kyseessä on aarrejahti, jonka palkintona voi olla kaukana sijaitsevien tunturijärvien punakylkisiä rautuja.

– Pilkkimisen kautta voi saada myös tietoa siitä, missä ja mitä kannattaa alkaa kalastaa sulan veden aikaan verkoilla, mutta huviahan pilkkiminen on pääasiassa.

Afrojan uusi harrastus  


Bangladeshilainen Afroja Khanam on Rovaniemellä asuva Lapin yliopiston jatko-opiskelija. Kahden Suomessa vietetyn vuoden aikana hän on tutustunut myös pilkkimiseen. Kalaakin on tullut.

– Olen saanut paljon ahvenia, muutaman särjen ja kerran melkein ison hauen, Afroja laskeskelee ja kertoo, että karanneen kalan epäiltiin olevan hauki, koska se reuhtoi koukussa huomattavasti ahventa enemmän katkaisten lopulta siiman.

– Minulle pilkkiminen on pääasiassa ulkoilua ja suomalaisten kavereiden kanssa yhdessäoloa, mutta tietysti tarkoituksenani on pyydystää vielä jonakin päivänä iso hauki.

 

Monta tapaa valmistaa:

Kalapihvit

Veikko Veijon puoliso, Sirpa Seppälä valmistaa ruokaa ammatikseen Enontekiön kunnan ruokapalvelussa.

Työssään hän on viikoittain tekemisissä eri kalalajien kanssa. Lapissa usein vieroksutuista hauesta ja särjestä saadaan herkkua Sirpan reseptillä.

– Periaate on sama kuin jauhelihapihvien valmistuksessa, eli taikinaan tulee kalamassan lisäksi korppujauhoja, kermaa, kananmunia, sipulia sekä suolaa ja pippuria. Tärkein vaihe on kalan fileiden jauhaminen, joka pitää tehdä erityisesti särjen ollessa kyseessä hyvin huolellisesti esimerkiksi lihamyllyllä. Särkeähän ei paljon yleisesti käytetä juuri sen ruotoisuuden vuoksi, mutta mielestäni se on maukkaampi kuin hauki tai ahven. Taikinasta kannattaa tehdä hieman tiiviimpää kuin lihataikinasta. Ja tietysti pihvi paistetaan paistinpannulla runsaassa voissa.

 

Madekeitto

Pohjoislappilainen sanonta ”ilme on kuin olis majekeiton syöny” viittaa ruokalajin herkullisuuteen.

Ilmaisua käytetään henkilöstä, joka vaikuttaa erityisen onnelliselta.  

– Tämän ruoan valmistuksessa saattaa monelle olla vaikein vaihe ruman kalan käsittelyn alkuvalmistelut. Mateen niskan seutuville tehdään nimittäin puukolla viilto kalan ympäri, minkä jälkeen kalan nahka vedetään pois. Sitten made fileoidaan samaan tapaan kuin muutkin kalat. Ruodoista, nahkasta ja päästä keitetään liemipohja, johon siivilöimisen jälkeen lisätään kalapalat, perunat, kerma ja mausteet normaalin kalakeiton tapaan. Mateen herkullisin osa on maksa, joka keitetään keiton seassa kokonaisena. Meidän perinteidemme mukaisesti kokki saa syödä kypsän maksan, Sirpa Seppälä naurahtaa.


Afrojan ahvencurry

Ahventa voidaan käyttää myös intialaisen keittiön raaka-aineena.

– Suolalla ja kurkumalla maustetut fileet asetellaan paistumaan öljytylle pannulle. Toisella paistinpannulla kuullotetaan pilkottua sipulia, jonka jälkeen pannulle lisätään kurkumaa, chilijauhetta, kanelia, kuminaa, korianteria, valkosipulia, suolaa ja pieni määrä vettä. Tämän jälkeen seosta keitetään jonkin aikaa, kunnes siihen lisätään kalapalat ja hieman vettä. Tulisuutta voi säätää vihreällä chilillä. Kun keitos on keittynyt kokoon, ruoan päälle asetellaan vielä tuoreita korianterinlehtiä. Helppoa kuin heinänteko, Afroja Khanam toteaa.

Sähkölämmitteisistä asusteista apua pilkkijöille

Viime vuosina markkinoille on tullut erilaisia lämpövastuksilla ja akuilla varustettuja vaatteita, joiden avulla pilkkijä tai jonkin muun ulkolajin harrastaja voi kestää entistä paremmin pakkasta ja viimaa. Sähkölämmitteisinä on saatavissa muun muassa käsineitä, liivejä, takkeja, housuja, paitoja, sukkia ja pohjallisia. Perinteisen kerrospukeutumisen syrjäyttäjää sähkölämmitteisistä vaatteista ei ole ainakaan vielä tullut, mihin voi olla osasyynä niiden varsin korkea hinta. Nettikuvastoja katsellessa huomaa, että olipa kyseessä vaate kuin vaate, hinnat vaihtelevat 100 ja 300 euron väliltä. Poikkeuksena löytyy sähkölämmitteinen käsinepari, joka maksaa vain muutaman kympin. Olisiko tuo hanskapari tarkoitettu sisäänheittotuotteeksi sähkölämmitteisten asusteiden maailmaan? 

Teksti: Timo Rehtonen
Kuvat: Tiina Seppälä

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Liika lämpö ei ole terveellistä eikä taloudellista

Monessa suomalaisessa taloyhtiössä huoneilman lämpötila nousee talvisin liian korkeaksi. Sopiva lämpötila huoneilmalle on 21-22 °C.

Lue lisää

Ei enää valojen sammuttelua – älyvalaistus muuttaa arkea

Energiansäästön nimissä valoja on neuvottu sammuttamaan tiloista, joissa ei oleskella. Tämä kannattaa edelleen, mutta tulevaisuudessa älykkäät järjestelmät muuttavat tapaamme säästää energiaa. Säästöstä tulee automaattista.

Lue lisää

Nauti herkullisista uunijuureksista

Edullisesti ja helposti terveellistä. Kuulostaa jo melkein liian hyvältä. Täyteläisen maukkaat uunijuurekset ja vihannekset valmistuvat nopeasti uunissa pääruoaksi tai lisukkeiksi.

Lue lisää